Ettei "ploki" täysin autioksi jää (taas) niin pitää jotain kirjoittaa.

Laitoin tällaisen uuden pohjan. En mä muuten olis vaihtanu ellei nuo koirat tossa olis ollut niin söpöjä. :) Muutenkin on kiva saada vaihtelua pohjien suhteen. Kuten tossa Onni Arjessa, Sesilen blogilla mainittin, löydettiin Mintun kanssa edellispäivänä sellasia kivoja muistoja. Esimerkiks joululahjatoivelista (pitkä sana), joka oli vuodelta 1996. Minttu toivoi siinä lahjaksi isoja omenoita, puhelimen, kyniä ja punaisen polkupyörän. Mä en osannu vielä Mintun sanojen mukaan kertoa, mutta polkupyörä mulle pitäis tuoda. Loppujen lopuksi Minttu sai lilan polkupyörän ja mä punaisen.

Meillä on huomenna kaks tuntia äikkää, jes! Se tarkottaa varmaan sitä että me kirjotetaan tarinoita niin kun yleensä kaksoistunneilla. Mut en mä kyl kestä ku huomenna on kans matikkaa niinkin tylsällä aiheella kun murtoluvut jotka on ihan helppoja. Ja vaikka olis vaikeitakin niin ei se matikka kivemmaks muutu. Silti sitä aikusena tarvii.

Ja älkää säikähtäkö, kyllä mä osaan kirjottaa, vaikka en oikeen jaksakkaan kirjottaa. Tiedän myös mihin tulee pilkku vaikka se ei jaksakkaan kiinnostaa, että, jotta, koska, kun, kuin, jos, vaikka sanojen eteen ymsyms. ;)

Nyt tämä häippäsee Helenan vanhinta lastenlasta (ja montaa muutakin) auttamaan telinevoimistelussa äityliinin kanssa. :) Jatkoja.