En ikinä keksi mitä kirjottaa, kun ei mitään jännää tapahdu... Päätin sitten kirjottaa ihan jostain satunnaisesta.

Eilen taas alotin uuden "kirjan". Niitähän on miljoonittain, mutta kun ideoita on niin paljon, että aina alotan uuden, eikä sitten koskaan mikään valmistu. Toisaalta se ei haittaa, koska en saisi edes julkaista kirjaa vielä. Joskus kun oon aikunen niin ehkä sitten... Uus tarina kertoo sellasesta tytöstä, jonka opettaja on sellanen hyvin suorasananen ihminen ja haukkuu kaikkia. Tai siis ei se pelkästä opettajasta kerro, mutta sen ympärille perustuu. Kerrotaan siinä niiden kahden tytön elämästä. Otan ideoita tosielämästä (tässä en oo ottanu tota opettajaa, ei meidän ope sellanen oo). Esimerkiks noi kaks tyttöö on aikalailla samantapaisia kun mä ja suski ja ne viis tyttöä vähän niinku loput meijän luokan tytöt. Tosin tässä ne kaikki on pissiksiä, tosielämässä vaan C ja H. Eikä nekään tyhmiä oo niinku tässä "kirjassa".

Tällä hetkellä tehdään koulussa esitelmää islamin uskonnosta (byääh, kuolen). J oli pääosin se, joka kirjoitti tekstit. Sekin vaan sen takia, että nyt kyseinen tapaus on Thaimaassa ja minä ja C tehtiin kahdestaan esitelmä loppuun. Mua rupes äärettömästi häiritsemään se, että esitelmässä luki: "Muslimit paastoavat ramadan -kuukauden aikana, jotta he muistaisivat ihmisiä, KETKÄ eivät ehkä koskaan saa ruokaa elämänsä aikana." Se jäi siis häiritsemään että jotkan tilalla olikin ketkä. Taidan seota. ;)

Mulla on myös toinen tapa joka ärsyttää mua itteäni. Kukaan muu ei sitä edes huomaa. Aina kun ajamme autossa mä lasken jotain heijastinkeppejen väliin jotain sanaa. Esim. yksi väli on yksi kirjain ja sitten muodostan niihin väleihin sanoja. Tai joskus lasken aidassa olevia tiilejä samalla tavalla. Tai portaat. Esimerkiksi jos sana kukkaiskeppi jää liian lyhyeksi lisään sinne perään jotain "ko" ja muita liitteitä, että sana olisi tarpeeksi pitkä.

Kyllä mulla täytyy olla TOSI TYLSÄ elämä!

Asiasta sadanteen. Meitin Jenkki on nyt näyttelyssä. Toivottavasti pärjää. Remu on ihan innoissaan, kun se saa olla hetken huomion keskipisteenä ja lenkilläkin se saa päättää suunnan, eikä ole Jenkkiä joka nykii toiseen suuntaan. Nyt meidän Remu-herra-Remu nukkuu iskän vieressä kun iskä tuli vasta kolmen neljän aikaan yöllä Roomasta kotiin...

Eipä tässä tänään varmaan muuta ilmene...